Hae
Chandelierhome

Blogin tulevaisuus

Minulla on lupsakka olo. Jos tekemättömiä töitä ei saada suoritettua pois alta, ne jääkööt myöhemmäksi. To-do listoja ei yksinkertaisesti tehdä, tai niitä ei ainakaan ääneen julisteta. Ahkeroidaan se mitä jaksetaan. Heitetään rutiinit nurkkaan. Olkoot kevääni mukavan mutkatonta.

Mä veikkaan, että mun pikku hiljaa tapahtunut siedättyminen pölyyn on nostanut elämänlaatuani ihan huikeasti. Pieni pöly ei haittaa, eikä se isokaan välillä (mitä nyt silmiä ei hivele..). Kun kelailen ajatuksiani vuoteen kahteen taaksepäin – Alkaa ihan ahdistaa, miten ehdoton suorittaja sitä onkaan ollut?

Monesti asiat loksahtavat paikoilleen useimmiten ajan kanssa ihan itsestään. Ja joskus kun arvomaailman terävä korttipakka sekoittuu, menevät asiat ihan uusiin uriin. Ehdottomilta tuntuvista asioista tulee joskus toissijaisia ja jälkikäteen sitä oivaltaa, miten tuostakin asiasta olisi voinut selvitä vähemmällä stressillä.

Tänään on ilmassa kevät. Tai oikeastaan jo kesä. Lämpötila näyttää varjossa 15 astetta ja tahto tarttua haravan varteen on vilpitöntä. Lähestyvän kesän myötä sitä huomaa blogin hiljenevän entisestään ja olen pohtinut viime aikoina paljonkin tätä harrastustani.

Blogin pitäminen on ollut minun oikein mukava harrastus ja rakas sellainen.  Silti tiedän, että aika aikaansa ja olen tullut siihen lopputulokseen, että ehkä tämä on minun viimeinen vuoteni täällä virtuaalisessa Kattokruunukodissa? Siltä ainakin nyt tuntuu. En halua tuijottaa kännykkäni näyttöä vähän väliä, tuntea tarvetta päivittää Instagramin storiesseja kerran vuorokaudessa, stressata algoritmia tai muutenkaan elää elämääni kuvien kautta. Vaikka missään rakkauvessa se ei pakkopullaa ole ollut, vaan olen tykännyt olla someaktiivinen, valokuvata ja kirjoittaa blogia.

Olen pohtinut, että jos jättäisin vain Facebookin ja Instagramin yksityisen tilin käyttöön. Naamakirja on siitä hyvä, että sieltä tavoittaa ne ihmiset elämäänsä jotka ovat etäällä. Instagramista tykkään tosi paljon, mutta oikeastaan nykyään enemmän siitä omasta henkilökohtaisesta tilistä, jonne kirjoitan mitä mieleen tulee ja kuvat on otettu perunalla. Tai öhöm. Iphonella! Joka tapauksessa ei järkkärillä.

Veikkaan, että kun lopetan sekä blogin että sisustustilini Instassa, minuun iskee tarve toteuttaa luovuuttani jollain muulla tavalla. On vain mielenkiintoista nähdä, mitä keksin kaiken tämän jälkeen.

Ei pääsiäistä sen enempää

Juu ei. Tällä kertaa minä, vannoutunut teema ja kausisisustaja en innostunut koristelemaan kotia sen kummemmin pääsiäisen pyhiksi. Ei sillä, että mitään erityisen näyttävää olisin aikaisemminkaan ympärilleni kaivannut, mutta jollain tapaa oli aina kiva kun pyhien teemat näkyivät kodin sisustuksessa ja ruokapöydässä. Virpomisoksa ehkä pari maljakossa esillä, rairuoho ruukussa keittiön pöydällä, sulkaamunia herkkuhyllyllä ja joskus paistoin lopa lammasta. Pääsiäinen on aikaa kun tekee mieli laittaa kotiin keltaista.

Tirkkosen Laura totesi niin hyvin Instagramin puolella pääsiäisestä, että se on pieni kevätvapaa josta voi nauttia juuri niin kuin itse haluaa, panostaa sen verran kun siltä tuntuu ja muutenkin se on järjestämisen suhteen paljon rennompi kuin esimerkiksi joulu. Muistelen, että hän pohti aihetta myös blogissaan viime vuonna. Mä niin ymmärrän mitä Laura tarkoittaa.

Pienen pieni kevätloma

Nyt ollaan lomalla. Mä ajattelin, kun katsoin nykyistä työvuorolistaani. Ensin kuusi vapaata, sitten yksi yövuoro kera pätkä aamun ja loppu viikoksi vapaalle. Eli tällä viikolla minulla on vain yksi työpäivä ollut ja se on ihan jees. Toisaalta tämä hölläily väsyttää ja tajusin muuten, että mähän en ole ollut juuri ollenkaan töissä nyt viime aikoina. Oli kevätloma palkattomana, sitten olin melkein kaksi viikkoa poissa kun oli pitkät vapaapäivät ja järkyttävä flunssa sekä poskiontelotulehdus. Nyt nämä pääsiäisen pyhät ja ensikuun jälkeen on kesäkuu ja sitten tiedossa taas loma.

Lomista kieltämättä saa tarpeellista ja niin ehdottoman tärkeää voimaa, mutta se vapaiden määrä myös väsyttää. Siinä missä ennen kaipasin arkeeni ohjelmaa, tapahtumia, montaa rautaa tulessa yhtäaikaa – Nyt se kaikenlainen edellä mainittu väsyttää. Mietittiin ystävättären kanssa tässä yksi päivä, että onko meillä joku kevätmasennus vai mikä, kun ei kotityötkään kiinnosta. Yleensä tykätään että huushollit on puhtaana.

KUVA: Sirpa Kananen

Helmikuussa höpöttelin täällä blogin puolella onnellisuus välittäjäaineista ja samaa mieltä olen edelleen. Jos sitä energiaa arkeensa nyt haluaa, on sitä imettävä suklaapatukan sijaan jostain muualta. Ja se muu on lenkkipolut, kotijumppa, kuntosalit, puhdas ja kevyt ruoka sekä riittävät unet. Voisin myös lopettaa tupakanpolton taas. Sekin toisi enemmän energiaa ja roppakaupalla terveyttäkin.

Toisaalta tällainen persehomeessa kotona hengailu välillä voimaannuttaa. Ei tarvitse aina olla niin tehokas. Mutta nyt se saa riittää. Lähdetään kohta ystävättären kanssa pitkälle lenkille ja termarikahville.

Olin ihan unohtaa kun rönsyilin aiheestani ihan toiseen, oli alunperin tarkoitus kirjoittaa vain pääsiäisestä ja sisustuksesta. Mutta oli se pääsiäinen kait sen verran mielessä, että ostin keltaisen ruusubegonian joka kuitenkin nyt on jo tekemässä kuolemaa. Viherpeukalo kun olen, ei tullut mieleenkään että tämä kukka ei tykkäisi niin paljon auringonvalosta ja laitoin sen välittömästi tietenkin valoisimmalle paikalle huushollissa. Se näytti kuitenkin aikansa tosi hyvältä, keltaiset ruusut rouhean betonisessa ruukussa. Kevätkimppuun valitsin myös keltaisia neilikoita, kuten ensimmäisissä kuvissa näkyy. Nekin näyttävät hyvältä.

Miten meni viime vuonna?

Pääsiäisen sisustus 2018