Hae
Chandelierhome

Vihdoinkin järkeä, vai otappa nuista selvää?

Terveisiä Savosta! Ensiksikin olipas kiva homma kun viimeksi ulos syljetty kiukkuinen postaukseni herätti keskustelua niin täällä blogin puolella yleisesti kuin Instagramissakin yksityisviestein. Aihe on tärkeä.

Asiasta luontevasti nyt toiseen ja olenko ainut jollekka on käy usein niin, että kun tulee elämässä vastaan sellainen tiukka tilanne taloudellisesti, sitä alkaa haaveilemaan vaikka mistä. Yhtäkkiä on pakko saada vaikka uudet verhot vaikkei entisissä mitään vikaa ole ja tietenkään näitä kun ei nyt rahatilanteen takia saada alkaa harmittamaan. Sitten koittaa tilipäivä ja et haluakkaan enää näitä verhoja koska tiedät ettei niitä ole mitään järkeä ostaa koska entisetkin ovat ihan kivat.

Minulle on alkanut käydä näin. Olen tuntemattomasta syystä alkanut kiristää kukkaroni nyörejä vaikka mahdollisuus ostaa jotain ei niin järkevää olisi ihan sallittuakin välillä jos siltä tuntuu, enkä lomarahojakaan ole vielä edes tuhlannut.

Mitä minä sitten olen tehnyt? Olen panostanut hetkiin. Kokannut mitä mieli tekee ja hemmotellut ystäviäni. Fiilis on todella hyvä ja minusta tuntuu että minussa ennen asunut himoshoppailija on saatu karkoitettua, tai ainakaan kohteena ei ole enää materialismi vaan onni löytyy muualta.

Leppoisaa sunnuntaipäivää kaikille!

Epärehelliset bloggaajat

Kuumentiko helle mun pään vai mikä, mutta olen miettinyt tänään paljon joidenkin ihmisten epärehellisyyttä, moraalia ja jopa itsetuntoa. Nyt on kyse Instagramin ostetuista seuraajista ja siitä miten jotkut käyttävät niitä hyväkseen bloginsa yhteistöissä.

Olen parikin kertaa maininnut blogini puolella pysyväni ei kaupallisena blogina ja siihen on syynsä. Ensiksikin en ikinä voisi alkaa niihin ainoastaan sillä periaatteella että minä nyt vain näen vaivaa tähän harrastukseeni niin paljon että minun kuuluisi siitä saada jokin hyvitys. Eikös niihin harrastuksiin aika moni muukin panosta yleensä täysillä joten miksi minä olisin poikkeus? Tällainen tuntuisi itsekkäältä ja ahneelta käytökseltä.

Tärkein syy on kuitenkin se, että tiedän ettei blogillani ole yksinkertaisesti tarpeeksi mainos tai markkina-arvoa yritykselle ja siitähän siinä on kyse loppupeleissä, bisneksestä jossa molempien osapuolien kuuluisi hyötyä. Tai oikeastaan kolmen. Lukijat ansaitsevat alekoodinsa ja totuudenmukaiset vinkit oikeasti hyviin tuotteisiin ja palveluihin.

En tiedä enää kumpi tunnetila minulla aiheen suhteen vallitsee enemmän. Inho vai sääli? Sillä onhan se tosi surullisen säälittävää että jonkun täytyy pönkittää itsetuntoaan ostetuilla seuraajilla. Ja miten inhottavaa että  siitä taloudellisesti myös hyötyy. Oikeastaan rikollisen inhottavaa, petoksellista.

Nämä huijarit vievät arvoa ja uskottavuutta meiltä rehellisiltä bloggaajilta ja etenkin niiltä jotka tätä tekevät oikeasti myös työkseen. Niiltä jotka maksavat tunnollisesti verot yhteistyön palkkioistaan ja oikeasti antavat myös jotain yritykselle, eivätkä pelkkiä tekaistuja seuraajia.

Olen aiheesta nyt saanut saarnata niin mun Instassa storiessin sekä profiilin puolella, yhdessä Facebookin suljetussa ryhmässä ja nyt täällä. Jos edes yksi huijari alkaisi tämän myötä  miettimään toimintaansa olisin tyytyväinen. Elkää huijatko.

Muuten mukavaa, uuden helleviikon jatkoa kaikille!