Hae
Chandelierhome

Vilpittömällä on helpompaa

Vaikuttajamedian Tarulla oli hiljattain ihan super hyvä artikkeli liittyen menestykseen ja kateuteen. Tämä on aihe, joka on pyörähtänyt mielessäni aikaisemminkin ja nyt sain siihen niin hyvän kimmokkeen että en malta olla hiljaa.

Mistä minä olen kateellinen?

Näin perusduunarina olen alkanut vierastamaan arpojen tai muiden vastaavien ostamista lahjaksi kenellekkään. Ärsyttäisi jos se toinen voittaisi sen päävoiton.  Toisaalta, olen vuosia jo toitottanut siskolleni että hänen pitäisi tehdä lotto ja voittaa sieltä. Ostaa niillä rahoilla talo joka on täynnä eläimiä ja toivon tätä ihan vilpittömästi.

Olen kateellinen silloin kun jonkun toisen menestys puuttuu itseltäni. Vaikka olin onnellinen ystävieni puolesta joka kerta kun he saivat vakipaikan töistä, mutta samaan aikaan tuntui pahalta kun en itse saanut aikaiseksi mennä edes haastatteluihin. Nyt kun mulla on vakkaripaikka, sitä vieläkin enemmän toivoo tätä myös kaikille niille jotka sen ansaitsee.

Yleisesti ottaen en koe olevani kovinkaan kateellinen ihminen. Liiallinen kateus myrkyttää ihmisen ja muut ympärillä olevat,  kuten jatkuva negatiivisuuskin. Ne ovat kuitenkin itselläni  satunnaisia, väistämättömiä tunteita elämässä joihin täytyy tottua ja osata käsitellä niitä.

Kohtaanko kateutta?

En ole ihan varma, mutta joskus tuntuu siltä kun saan osakseni puhdasta reagoimattomuutta niihin hyviin asioihin joissa olen menestynyt.

Suhtautuminen blogiini on myös herättänyt joillakin ihmeellisiä reaktioita, mutten sitten tiedä onko nämä kateutta vai mitä negatiivisuutta.  Toisinaan harmittaa myös jos itse on jostain blogiin liittyvästä asiasta innoissaan ja kohtaa puhdasta välinpitämättömyyttä keskustelun toiselta osapuolelta aiheeseen liittyen. Bloggaus on kuitenkin mun tärkein harrastus tällä hetkellä.

Väitän että kateus on luonnollinen tunne joka liittyy jollain tapaa myös itsetuntoon ja siitä pystyy tsemppaamaan itsensä pois. Joillakin se on syvässä kuten perusnegatiivinen luonnekkin, mutta kuten positiivisuuteenkin pystyy opettelemaan, uskon että myös kateuden voi kitkeä itsestään myös ulos opettelemalla oikeasti uudet ajatusmallit ja pysähtymällä miettimään sitä että miksi toisen hyvä olisi itseltäni pois.

Ei ole häpeä olla joskus kateellinen koska minkäs sitä tunteilleen siellä syvällä sisimmissään voi? Eihän positiivinenkaan jaksa aina  olla niin ilopilleri.

Hyvää päivänjatkoa, nyt kutsuu tieni töihin.

Kuvat minusta: Sirpa Kananen

Lisää pohdiskelua kiitos ? Lue aikaisemmat:  

Hiljaisen sankarin sädekehä ei näy

Ihminen on laumaeläin 4 x asiaa ystäviltä opittuna hiljattain

Dominoefekti – Ajatuksia materialismionnellisuudesta

On ok olla väärässä 

Spontaanin ja tarkan tädin kultainen keskitie?  

Ihmisiä menneisyydestä

Aika on sun ystävä?

Pari sanaa ystävyydestä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *