Hae
Chandelierhome

Miksi ihmiset unohtavat vanhuksensa?

Mun pitäis nähdä enemmän isovanhempiani.

Kaikki tietää, että maailmassa on paljon yksinäisiä vanhuksia. Silti niistä omista ei pidetä tarpeeksi huolta.

Oon aina ollut mummun ja ukin tyttö, mutta kulunut vuosi on tuntunut jotenkin todella kiireiseltä ja Vilman saapuminen meidän huusholliin vähensi yökyläilyä radikaalisti sen puutteellisen sisäsiisteyden vuoksi. Jälkikäteen ajateltuna nämä seikat tuntuvat selittelyltä. Olisinhan mä voinut jättää koirat vaikka kotiin muutaman kerran ja mennä pitkästä aikaa mummoloihin yötä. En ole käynyt joka kuukausi ja se harmittaa.

Kaikilla meillä on omat kiireemme, mutta onko se oikein kun toinen on antanut sulle melkein kokonaisen elämänkaaren verran?

Joskus tulee aika jolloin kaduttaa kun en antanut isovanhemmilleni enemmän aikaa vaikka he sitä niin toivoivat.  Haluan tehdä asiaan muutoksen ja päätin että jatkossa mun aika ei mene niin nopeasti ettenkö ehtisi pitää huolta omistani.

Kotipaikka ja tällä tarkoitan kaupunkia mistä olen kotoisin on paikka jota ikävöin usein. Vaikka muutin sieltä pois jo 12 vuotta sitten, on mulla muodostunut tietynlaisia, lämpimiä pikku rutiineja aina siellä yöpyessäni.  Siellä käyminen tekee hyvää, se on mun laatuaikaa ja silloin ei mietitä kotitöitä tai muita velvotteita. Autetaan mummoja jos on tarve, vedetään illalla yhdessä herkkuöverit, tuijotetaan telkkaria, kahvitellaan, kierrellään kirpputoreja ja höpötetään ukille niitä näitä toivoen että hän kuuntelee, vaikka silmät eivät aukea.

Yksinäisiä vanhuksia

Näin hoitajana näen surullisen paljon yksinäisiä isovanhempia ja vanhempia joiden jälkikasvu on heidät unohtanut. Paikalle saavutaan kerran, kaksi vuodessa ja pistetään kunnolla tuulemaan. Hoidetaan kaikki hyväksi koetut asiat vuoden ajalta vekeen ja kiinnitetään huomiota ehkä ei niin olennaiseen. Veikkaan että alitajuntaisesti tällä vöyhöttämisellä pyritään lakaisemaan pois se huono omatunto harteilta joka on jo vuoden verran painanut siellä kun ei oo joudettu aikaisemmin tulemaan kylään.  Ja siltä minusta tuntuu. Ne ihmiset tulevat vain nimenomaan kylään.  

Ihmiset vieraantuvat helposti vanhuksistaan. Välimatkat erottaa ja taustalla voivat olla jo ajat sitten katkennee välit. Tänään ei mietitä niitä, vaan sitä että entäs jos kaikki onkin ihan hyvin? Läheisistään huolehtiminen kuuluu kaikille, eikä vain hoitajille.

Kuvat: Sirpa Kananen

Luitko myös:

Aika on sun ystävä

4 kommenttia

  1. Sirpa kirjoitti:

    Täyttä asiaa <3

  2. Raikku kirjoitti:

    Apua, niin totta😍

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *