Hae
Chandelierhome

Hyvästien aika

Tuntuu, että tänään alkoi virallisesti kesä

Meidänkin koivut ovat vihdoinkin puhjenneet lehteen ja alkukesän lumoava vihreä on ilmestynyt ympärille. Aurinko tekee hyvää ja sisällä ei malttaisi olla ollenkaan. Kammoksun edelleen ihan hulluna kaiken maailman pörriäisiä, mutta joka vuosi hieman rohkeammin ne kohtaan. On siis niin kesä.

Söin tänään pitkästä aikaa mansikkakakkua, tuota ihanan kesältä maistuvaa herkkua. Koulujen kevätjuhlat lähestyvät ja ajatukset karkailevat välillä jo loman puolelle. Mielessä on myös kesän ensimmäinen pehmis, grillipizza, pihatyöt, kukkaiset niityt, metsäpolut, tuoksut, kesäyöt, mustikanvarvut maljakossa, sadepäivät, ystäviä viinin äärellä ja telttaretket koko perheen kera takapihalle.

Tämä päivä on itselleni hyvin ainutlaatuinen. Oma ukki on saatettiin haudan lepoon ja on hyvästien aika. Nyt alkoi virallisesti kesä myös täällä meilläpäin ja tänään minä lopetan tämän blogin.

Kiitoksia ja kaikkea hyvää teille, jotka olette Kattokruunukodin taivalta seuranneet <3

Vähemmän somea, toisenlaista elämää

Vähiin alkaa käydä, tämä minun taipaleeni täällä blogien maailmassa. Tänään oli pitkästä aikaa enemmän sitä itse aikaa ja muutenkin sellainen fiilis että nyt on hyvä vähän kirjoittaa. Panostaa en enää jaksa, joten kännykuvilla mennään ja kirjoitusvirheitäkin saattaa tulla. Ei sillä etteikö niitä olisi tullut (ja niin paljon) aikaisemminkin.

En oikein osaa sanoa. Toisaalta olen jollain tavalla hieman haikealla mielellä kun tämä rakas harrastus loppuu. Ja loppuhan tulee tämän kuukauden aikana. En tiedä palaanko joskus takaisin bloggaamaan, mutta nyt päätös tuntuu kyllä jo niin lopulliselta.

Vaikka fiilikseni on tosiaan haikea, on päällimmäinen tunne helpottunut. Mun läppäri on aika uusi ja ollut alusta alkaen ihan surkean hidas. Nyt se on järkyttävän hidas ja ärsyttää niin että tekisi mieli heittää tämä tuosta keittiön ikkunasta läpi ja ajaa autolla vielä päälle.

Miten elämä ilman sitä jatkuvaa somea on sujunut?

Todella hyvin. Ihan yllätyin miten helppoa oli jättää ne lukuisat turhat ryhmät Facebookissa, lopettaa aktiivinen päivittely sisustustilillä Instagramissa ja julkaista toiselle tilille silloin tällöin jotain jos siltä tuntuu. Välillä olen laittanut jotain storiessia tämän blogin tilille instassa ja se on ihan fine. Muutinkin hieman mieltäni, että ehkä en poistakkaan koko tiliä? Jos jättäisin sen sellaiseksi paikaksi jossa silloin tällöin käyn kurkkaamassa muiden ihania sisustustilejä ja ehkä joskus jos siltä tuntuu niin julkaisen kuvan siellä?

Menisikö se helposti taas siihen entiseen jatkuvaan somettamiseen vai osaisinko nauttia siitä kohtuudella? Ainakin toistaiseksi on mennyt kyllä niin hyvin että annan tilin ollakkin. Valokuvaus on kuitenkin niin rakas harrastus myöskin, joten ehkä kodin nurkkien kuvailu silloin tällöin on myös ihan fine.

Uudenlainen elämä

Sitä se nimenomaan on. Mä olen ollut niin pitkään koukussa someen ja viettänyt aikaa kännykän äärellä enemmän kuin kehtaan myöntää. Nyt kun tätä on vähentänyt, huomaa sen taas miten oikeasti rasittavaa se on kun ihmiset näpräävät kokoajan puhelimiaan. Ihminen ei oikeasti ole kunnolla läsnä, jos ystävää nähdessä selataan samalla luuria tai pelataan jotain peliä.

Edelleen tykkään taltioida kauniita hetkiä kuviin. Joskus se on kattaus, päiväkahvi hetkeni, vastapesty villakoira tai olen pysähtynyt taas tienlaitaan tuijottamaan peltoa. Enää vain ei ole tarvetta jakaa näitä hetkiä kaikille muille myös.

Kun Game of Thrones loppuu, vähenee myös sarjojen seurailu ihan älyttömästi. Minähän jäin nimittäin kunnolla koukkuun kerralla ja parhaimpana päivänä katsoin maratoonina kymmenen jaksoa putkeen. Huh. Palataan!