Hae
Chandelierhome

Pysähtymässä

Ensimmäinen lomapäivä tuntuu juhlavalta. Kokonainen viikko aikaa pyörittää arkeansa ilman kolmivuorotyön sanelemaa tahtia. Tällä viikolla teen just sitä mistä itse tykkään.

Onneksi nautin muuten siivoamisesta, koska tän naisen elämästä ei kotityöt lopu. Meinasin ensin todeta että meidän naisien elämästä ei ne lopu, mut eihän se nykyään mene niin. Myös miehien kuuluu välillä kohdata itse itsensä imurin varresta. Se on ihan hyvä juttu, vaikka meillä mennäänkin melkein silti niin kuin ennen vanhaan. On miehien ja naisten työt. Voisin joskus kertoa enemmänkin siitä, kun suomalainen mies ei puhu eikä pussaa.

Teen just sitä mistä itse tykkään..? Aikataulutin sittenkin (tietenkin) hieman viikkoani, koska se on näköjään mun tyyli ja mieltäni lämmittää kovin se jos etäällä on jotain mitä odottaa. Oma hyvinvointi edellä – Ja tulevalle viikolle suunnitellut asiat ovat oikein mieluisia. Pitkästä aikaa hierontaan, kampaamoon, tätitettävä yökylään, mummoloita, ulkoilua paljon ja olisipa mukava jatkaa vaikka makuuhuoneen tapettien repimistäkin poikkeen, kun on tässä nyt vietetty sellainen melkein ikuisuuden kestävä luovatauko.

Jouten olollekkin on aikansa ja se painottuu itselleni erityisesti kiireettömissä aamuissa joita on nyt sen viikon verran. Ne yhdessä voimaannuttavien kahvikuppien kera tekevät sielulle hyvää ja pienistä aikatauluista huolimatta jokaiseen päivään mahtuu myös spontaaniutta jos siltä tuntuu.

Ajattelin pysähtyä vain vaihtamaan hieman kuulumisia. Mitä sinulle kuuluu siis?

Mitkä ihmeen voimaannuttavat kahvikupit?

Valtava Ikea Stockholm

Vierashuoneessa, eli monitoimihuoneessa tuulee – nimittäin sinne kariutuneet sisustuksen tuulet. Stockholm ei jäänytkään heti eteiseen niin kuin oli tarkoitus alunperin. En arvannutkaan miten ikävät jäljet peilistä jäi eteisen seinään ja tätä kaappia ei siellä nähdä, ennen kuin seinät on maalattu uudelleen. Pääsenpäs samalla vaihtamaan väriä, kun Tikkurilan romanttinen Shantung ei ole mun juttu enää.

Minulla on muutenkin seinien maalikuume ja melkein jo arvasin vuosi sitten, että juuri maalatut olohuoneen valkoiset seinät alkavat tympäistä jossain vaiheessa. Olihan meillä sentään tumma hirsipaneeli ennen niitä ja muutos nykyiseen oli valtava.

Seuraavalla kerralla kokeillaan sitten kultaista keskitietä, ei mitään joko tummaa tai valkoista meininkiä. Maanläheinen ajaton väri joka sopii melkein minkä kanssa vaan yksiin.

Kodin to-do juttuihin ei riitä edes kahden käden sormet laskemaan ja jokainen pienikin juttu on voitto kotiin. Eteinen on kaivannut jo vuosia säilytystilaa kaiken maailman laturin johdoille, pienelle tarpeettomalle krääsälle, avaimille yms ja nyt sellainen on vihdoinkin meillä.  Sitä en tiedä, että muuttuuko ajatusmaailmani sen suhteen että näiden edellä mainittujen tulisi tosiaan olla juuri eteisessä. Kaappi sisältöineen voi löytyä vaikka puolen vuoden päästä keittiöstä jos siltä tuntuu. Niin keskeneräistä täällä on ja paikat hakevat aina paikkaansa.

Nyt on monitoimihuoneessa jättiläinen

Mä en muistakkaan milloin olisin viimeksi ostanut kaapin, joten tuli ihan positiivisena yllätyksenä se miten paljon nämä kätkevätkään sisäänsä säilytystilaa.  Tää Ikean Stockholmhan on v a l t a v a ja tänne mahtuu vaikka mitä. Mulle iskee ihan valinnanvaikeus että mitä mä tänne nyt laitan?

Viikkaisinko liinavaatteet? Ne nimittäin mahtuisivat sinne. Vai kentien laittaisinko sinne sen kaiken pienen pilipali krääsän mitä kotoa löytyy aina vaikka kuinka konmarittaisi? Omat lempparivaatteet? Astioita?

Kaappi sijoitettiin nyt joka tapauksessa vierashuoneeseen, eli monitoimihuoneeseen ja se teki huoneesta jotenkin tosi kotoisan ja boheemin. Liiankin boheemin. Pientavara kaapin päällä ja sen yläpuolella tarvitsee selvästi vielä tottunutta silmää, koska liian cozy koti ei oo mun juttu, vaan kaipaan ympärille selkeyttä jannuhuolettoman toveriksi.

Talviloma lähestyy ja työpäivät ennen sitä pystyy laskemaan jo yhden käden sormilla. Jippii!

Sitten rentoudutaan vähän lisää, urheillaan että aivojen välittäjäaineet saa kyytiä, opiskellaan valokuvausta, yökyläillään mummoloissa ja tätitettäväkin olisi ihana ottaa meille yökylään pitkästä aikaa. Tuntuu jotenkin todella oudolle että tämän palkattoman jälkeen mulla on lomia vaikka miten paljon vuodessa ja kohta niiden määrä nousee vielä mhuutamalla päivällä. Kyllä kiitollinen saa olla, että meillä Suomessa on näin hyvin asiat. Vielä kun yrittäjät ja yksityiset saataisiin samalle viivalle.

Ps. Kannattaa muuten katsoa sellainen tv-sarja kuin You.