Hae
Chandelierhome

Luovuuden lähteillä

Tuuletan vierashuonetta ja riisun päiväpeittoa sohvasängyn päältä. Vaihdan tilalle harmaan lakanan. Päiväpeitot ovat jotenkin menettäneet merkityksensä ja nykyään raikas, huoleton ja rento petaus houkuttelee enemmän. Haaveilen taas pellavasta. Pellavalakanat, pöytäliina, käsipyyhkeet, pussilakanat ja tyynyliinat. Kaikki käy.

Flunssan jälkitautina tullut poskiontelotulehdus päänsäryn kanssa on lamaannuttanut minua ja en ole jaksanut siivota. Eikä pitäisikään. Siitähän tämä alunperinkin varmaan tuli, kun ei malttanut parannella rauhassa.

Siivoton koti ei inspiroi ja blogiin en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Fyysisellä ympäristöllä on niin iso merkitys minulle, kun ollaan luovuuden lähteillä. Sotkuisuus ympärillä saa olon rauhattomaksi ja ajatukset katkonaisiksi. Se ei ole hyvä pohja mihinkään ja se saa nenäni tukkoon.

Tänään, kuten muinakin päivinä herään jo ennen kuutta ja kokeilen vanhaa kikkaa. Pyyhkäisen keittiön pöydän siistiksi ja sytytän kynttilät palamaan. Rauhallinen nurkkaus remonttikaaoksen keskellä. Tänään haluan kirjoittaa luovuudesta.

oLEN Luova ihminen

Jos saisin ison, valkoisen kangaspohjan ja minulle sanottaisiin että maalaa. Minä varmaan alkaisin roiskemaalata sille yhtä väriä kerrallaan. Valitsisin värit sen hetkisen mielialani mukaan ja lopputulos voisi olla mitä vain.

Maalaan isolla pensselillä ja en nauti pikkutarkasta. Sen näkee jo tyylistäni paketoida lahjat, pestä ikkunat, askartelutaidoistani ja kaikesta siitä lennokkuudesta johon havahdun välillä itsessäni. Olen levoton sielu joka kaipaa ympärilleen liikkuvuutta ja uutta. Toisaalta vaalin innostumista sen toisessa muodossaan, sitä että ollaan jonkin asian äärellä pitkään, tarkasti ja uppoutuen siihen täysin. Tiesitkö, että se on tyypilistä luovalle ihmiselle? Käyttää persoonallisuutensa ääripäitä tuntematta häpeää tai syyllisyyttä. Ehkä meidän kodin siisteyskin on siksi välillä sitä ja tätä, kun siistijä on reipas, mutta myös laiska välillä.

Olen aina ollut luova ihminen ja nyt kaipaan jotain uutta mihin uppoutua. Sellaista jotain mistä innostua ja uskon, että se toisi minulle myös potkua bloggaamiseen. On ollut niin monta tyhjän paperin syndrooma päivää takana, tai jos niitä ajatuksia siellä on, ne jäävät keskeneräisiksi. Jos joku keksii minulle jonkin kivan harrastuksen, niin ehdottaa saa rohkeasti.

Jos vaikka vain löytäisin jonkun mielenkiintoisen ja mukaansatempaavan kirjan niin lukisin sen hetkessä. Se on myös jotain mitä kaipaan, joskin ei uusi juttu ollenkaan.

Vuotavat aistit & harjoittelua

Nuorempana luovuuteni purkautui parhaiten paperilla, joko piirtäen tai kirjoittaen. Nykyään se heijastuu intohimossani sisustamiseen, kirjoittamisessa, valokuvauksessa (jota en vieläkään ole malttanut opiskella tarkemmin, isolla penselillä kun maalaan..) ja ennen kaikkea ajatuksissani kun annan mieleni vaeltaa ja haaveilen.

Sanotaan että luovien ihmisten aistit ”vuotavat” normaalia enemmän.  Ollaan hajamielisiä ja kärsitään keskittymiskyvyn puutteesta. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että pystytään yhdistämään sellaisia asioita ideoiksi joita hyvin keskittyvä ei edes tavoita. Lähde: Kauppalehti

Toisaalta olen myös kuullut, että luova ihminen voi saada kimmoketta kirjoittamiseensa meluisassa kahvilassa. Mikä on hieman ristiriidassa edellä mainitun kanssa, kun ajatellaan sitä keskittymiskykyä. Ehkä tästä aiheesta ei kannata ajatella ehdottomasti.

En ihmettele yhtään , että sanotaan myös että luovuus ja hulluus kulkevat käsi kädessä.

Jokaisessa meissä asuu pieni, luova hullu ihminen jonka voimakkuus on geenien lisäksi myös sinusta itsestäsi kiinni. Kuten montaa asiaa, myös luovuuttaan voi harjoitella ja pitää yllä sitä.

Inspiraatiota ei kannata aina jäädä odottelemaan, välillä täytyy pitää taukoa ja joskus perehtyä täysin kattavasti johonkin asiaan, ennen kuin sen pystyy elämään uudelleen toisella tavalla ja oivaltamaan jotain. Täytyy katsoa ympärilleen, perehtyä, poimia asioita talteen ja vaikka pysähtyä kysymään jos ei muuta keksi. Annetaan luovuuden lähteen tyrehtyä jos se on niin tapahtuakseen ja kokeillaan myöhemmin uudelleen.

Luova ihminen ei ole sataprosenttinen eikä edes fifty fifty. En esimerkiksi itse näe joskus kuin yhden tavan toimia ja sitä sanotaan itsepäisyydeksi, ei luovuudeksi.

Siispä, kaiken sen järjestyksen keskellä, on hyvä toisinaan antaa tilaa myös epäloogisuudelle ja sotkulle.

Lisää itsetutkiskelua ja pohdintaa?

Vilpittömällä on helpompaa

Aika on sun ystävä

Pari sanaa ystävyydestä

Hiljaisen sankarin sädekehä ei näy

Kuvat minusta:  Sirpa Kananen

2 kommenttia

  1. Sisustusilona kirjoitti:

    Olipa kauniisti kirjoitettu! Luovuutesi todella välittyy myös tekstin kautta. Tätä oli kiva lukea senkin takia, että tunnistin paljon itselleni tyypillisiä piirteitä 🙂 Sanoitit ja kuvailit asioita todella hyvin.
    Inspiroivaa kevään jatkoa <3

    • chandelierhomeblog kirjoitti:

      Heippa Sisustusilona ja kiitoksia oikein paljon mukavasta palautteesta 💚 kevään jatkoa sinne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *