Hae
Chandelierhome

Koirakodin sisustus

Tein hiljattain tässä Instagramin storiessien puolella kyselyä siitä, olisiko kenelläkään postaustoiveita tänne blogin puolelle ja sainhan minä sieltä muutaman vereksen idean. Sen lisäksi että pohdinnat yleisesti kiinnostaa osaa, kyseli Riikka mitenkä meidän koirien talutushihnat ja sun muu sälä säilytetään?

Tilannehan on tällä hetkellä se, että koirien tarvikkeet ruuasta aina trimmauskoneeseen saakka on ripoteltu pitkin huushollia. Niitä on keittiössä, kodinhoitohuoneessa ja tuulikaapissa. Sitä päivää vaan odotellessa, kun kodin kaikki säilytysjärjestelmät on tätä päivää ja organisoitu hyvin.  En siis tänään esittele meidän 90-luvun kodinhoitohuonetta, tuulikaappia ja keittiön kaappien sisältöä, vaan aiheena koirakodin sisustus kiinnostaa itseänikin ja en ole kirjoittanut tästä pitkään aikaan.

Silloin kun Hilkka oli pieni, vallitsi tässä huushollissa runsas maalaisromanttisuus. Oli ihanaa hankkia kaiken maailman kippoja ja koreja jotka saivat näkyä kotona sisustuksessa.

Nyt ne homesweethome korit on piilotettu kaappeihin ja sen sijaan että pitää näyttää hyvältä – nyt mennään käytännöllisyys ja it is what it is edellä.

Kodinhoitohuoneessa on muutama ei niin hieno kori esillä, mutta se on ihan jees, koska hihnat ja paskapussit on näppärämpi napata siitä vain mukaan. Nämähän ovat makuasioita, joku toinen laittaisi varmaan nekin piiloon.

Hilkka oppi sisäsiistiksi semi mukavasti. Matot käärittiin alkuun poissa silmistä ja eikä niiden materiaalia tarvinnut miettiä, koska Hilu antoi niiden olla sisäsiistiksi oppimisen jälkeen. Sisustustyynyt pysyivät ehjinä, mitä nyt välillä Hilkan haaravälissä käyvät vielä tänäkin päivänä, mutta kukaan ei silloin vielä rikkonut niitä. Sitten tuli neiti Vilijonkka.

Vilma pisti tämän koirakodin sisustuksen uusiksi. Hän laittoi tuulemaan. Siinä missä Hilkka ei välittänyt juurikaan mistään kielletystä, Vilmaa kiinnosti vaikka mikä. Hän rikkoi kahta lukuunottamatta kaikki sisustustyynyt. Lisäksi kyytiä saivat ovien karmit ja sohvatyynyt. Vilijonkan oppiminen sisäsiistiksi kesti yllättävän pitkään ja hän pissasi lelujen säilytykseen tarkoitetun rottinkisen pedin pilalle (apua muistaako kukaan tätä?) ja lattialle lukemattomat kerrat niin, että laminaatista vaan pontit napsuu jalkojen alla. Vilma teki useasti myös tarpeensa olohuoneen sohvalle ja meidän kaikkien yhteiseen sänkyyn.

Vaikka nyt ei sänkyyn eikä lattioille pissi enää kukaan ja uusitut sisustustyynyt ovat saaneet olla yllättävän rauhassa, on tämä kaikki aikaisemmin koettu kouluttanut puudelien lisäksi myös minuakin. Vähän kait niin kuin lapsienkin kanssa, myös näiden kanssa kannattaa huomioida käytönnöllisyys. Loppuun listattu muutamia omia aiheeseen liittyviä oivalluksiani koirakodin sisustuksen suhteen.

  • Valitsen mahdollisimman pölyämöttömät matot. Meillä ei koirista lähde onneksi karvaa, mutta olisihan se tympeää pitää puhtaana sellainen matto joka imaisee kaikki karvat tiukkaan. Eteisessä kuramaton lisäksi olen suosinut korkeanukkaisempaa mattoa joka hörppää tassuista enimmät kosteudet heti alkuun.

  • Sisustustyynyt ja päälliset Ikeasta. Vaikka Vilma ei ole onneksi repinyt nuita uusia tyynyjä vielä, en koskaan sano ei koskaan ja siispä valitsen enemmin edulliset, mutta ihan hyvä laatuiset, kuin jotain todella hintavia esim. puuvillasta tehtyjä. Marimekon Kaalimetsä tyynyn laitan aina pois silmistä, kun ei olla kotona ja vähän varauksella jätetään muitakin tyynyjä. Kyllä tämä tästä pikku hiljaa..

 

  • Seuraava lattia on vinyyli. Toisin kuin laminaatti, se ei imaise itseensä kosteutta ja ala turpoamaan ja mene näin väistämättä lopullisesti pilalle. Mies ei vielä ole antanut siunausta kolmannelle villapöksylle, mutta ehkä sekin päivä vielä voi koittaa. En malta odottaa kun meidän lattia pääsee vaihtoon. Toivottavasti ensi syksynä? Kodin molempien ulko-ovien läheisyydessä on tietenkin kaakelit/laatat paras vaihtoehto.

Tässä tämä ihana kusija Monsteri pienenä

  • Lelujen säilytyksessä on ollut tosi hyvä metallinen kori. Se kestää hyvin vaativia hampaita sekä kynsiä ja koirat on antanut sen olla aika hyvin. Pitkän kuonon on helppo osoittaa minkä lelun se haluaa ja välillähän se haluaa ne kaikki. Silloin ne kaikki sitten viskataan lattialle ja annetaan olla niin pitkään kuin siltä tuntuu.

 

  • Tärkein oivallukseni näiden koirien kanssa on se, että heistä tulee elämisen jälkiä. Niin kuin minusta itsestänikin. Vaikka on niin ihana tunne välillä kerätä kaikki lelut siististi koriin, on yhtä mukava katsoa puudelien riehakasta menoa missä joka nurkka on täynnä leluja ja luita.

Nyt toivottelen oikein leppoisaa uutta viikkoa kaikille ja painelen yövuoron jälkeisissä tunnelmissa nukkumaan. Sitten kirmataan pienille vapaille.

2 kommenttia

  1. SÄVYNI - Riikka M kirjoitti:

    Voi että tästä tuli kiva postaus! Ihanat villapöksyt ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *