Hae
Chandelierhome

Vähemmän somea, toisenlaista elämää

Vähiin alkaa käydä, tämä minun taipaleeni täällä blogien maailmassa. Tänään oli pitkästä aikaa enemmän sitä itse aikaa ja muutenkin sellainen fiilis että nyt on hyvä vähän kirjoittaa. Panostaa en enää jaksa, joten kännykuvilla mennään ja kirjoitusvirheitäkin saattaa tulla. Ei sillä etteikö niitä olisi tullut (ja niin paljon) aikaisemminkin.

En oikein osaa sanoa. Toisaalta olen jollain tavalla hieman haikealla mielellä kun tämä rakas harrastus loppuu. Ja loppuhan tulee tämän kuukauden aikana. En tiedä palaanko joskus takaisin bloggaamaan, mutta nyt päätös tuntuu kyllä jo niin lopulliselta.

Vaikka fiilikseni on tosiaan haikea, on päällimmäinen tunne helpottunut. Mun läppäri on aika uusi ja ollut alusta alkaen ihan surkean hidas. Nyt se on järkyttävän hidas ja ärsyttää niin että tekisi mieli heittää tämä tuosta keittiön ikkunasta läpi ja ajaa autolla vielä päälle.

Miten elämä ilman sitä jatkuvaa somea on sujunut?

Todella hyvin. Ihan yllätyin miten helppoa oli jättää ne lukuisat turhat ryhmät Facebookissa, lopettaa aktiivinen päivittely sisustustilillä Instagramissa ja julkaista toiselle tilille silloin tällöin jotain jos siltä tuntuu. Välillä olen laittanut jotain storiessia tämän blogin tilille instassa ja se on ihan fine. Muutinkin hieman mieltäni, että ehkä en poistakkaan koko tiliä? Jos jättäisin sen sellaiseksi paikaksi jossa silloin tällöin käyn kurkkaamassa muiden ihania sisustustilejä ja ehkä joskus jos siltä tuntuu niin julkaisen kuvan siellä?

Menisikö se helposti taas siihen entiseen jatkuvaan somettamiseen vai osaisinko nauttia siitä kohtuudella? Ainakin toistaiseksi on mennyt kyllä niin hyvin että annan tilin ollakkin. Valokuvaus on kuitenkin niin rakas harrastus myöskin, joten ehkä kodin nurkkien kuvailu silloin tällöin on myös ihan fine.

Uudenlainen elämä

Sitä se nimenomaan on. Mä olen ollut niin pitkään koukussa someen ja viettänyt aikaa kännykän äärellä enemmän kuin kehtaan myöntää. Nyt kun tätä on vähentänyt, huomaa sen taas miten oikeasti rasittavaa se on kun ihmiset näpräävät kokoajan puhelimiaan. Ihminen ei oikeasti ole kunnolla läsnä, jos ystävää nähdessä selataan samalla luuria tai pelataan jotain peliä.

Edelleen tykkään taltioida kauniita hetkiä kuviin. Joskus se on kattaus, päiväkahvi hetkeni, vastapesty villakoira tai olen pysähtynyt taas tienlaitaan tuijottamaan peltoa. Enää vain ei ole tarvetta jakaa näitä hetkiä kaikille muille myös.

Kun Game of Thrones loppuu, vähenee myös sarjojen seurailu ihan älyttömästi. Minähän jäin nimittäin kunnolla koukkuun kerralla ja parhaimpana päivänä katsoin maratoonina kymmenen jaksoa putkeen. Huh. Palataan!

Kurjien kohtaloiden sohva

Olohuoneen lempikulmia, mutta ei missään rakkauvessa lemppari huonekaluja. On ollut tämä meidän aikaisemmin hallinnut jätti sohva. Sohva on niin iso, että siihen mahtuu 12 henkeä istumaan tiiviisti ja se on ollut paikka missä on kulutettu aikaa enemmän kuin kehtaa myöntää.

Lempihuonekalu tämä sohva ei kuitenkaan ole, koska siihen alkoi aika äkkiä tulla ikävää narinaa. Ikävä narina herkiää, kun moduuliosia tyrkkii kohdilleen ja äänettömästä istuinmukavuudesta saa nauttia päivän pari, jolloin narina taas alkaa.

Monet kerrat on tehnyt mieli tuikata koko sohva tuleen ja harmittaa kun oltiin niin typeriä tätä ostaessa, että uskottiin korkean hinnan takaavan laadun (3t->)

Ehdin joskus jo vaipua sohvan suhteen epätoivoon, että se on ja pysyy. Kunnes meille tuli Vilijonkka.

Isosta sohvasta – medium kokoon

Vilma teki sohvalle temput ja virtsasi siihen niin, että hajut tarttui ikävästi tyynyihin. Sain vihdoinkin hyvän syyn heittää kusisen runko-osan, joka samalla on ollut se pahin narina kohta ikinä hus helvettiin ja nyt meillä on sohva joka ei narise, ei haise ja on kooltaan normaali. BOOM. Mikä tila sen myötä avartui.

Ison sohvan osien purkaminen ja ”uuden” sohvan tällääminen oli stressaavaa puuhaa ja sen myötä annoin vihdoinkin siunaksen K:lle että hankitaan se (hirveä) mekanismituoli, jota hän on jo pitkään haaveillut mutta valitettavasti se ei ole olkkariin mahtunut (hah). Nyt on ehkä kaikki tyytyväisiä.

Blogi hiljenee toukokuun aikana, kuten Instagram. Vielä ehtii sielläkin kurkkailla hetken kattokruunukodin taivalta. Linkki Instagram tiliini tästä.