Hae
Chandelierhome

Onnellisuus välittäjäaineita

Luin hiljattain Katriinan mielenkiintoisen ja mukaansatempaavan postauksen koskien rentoumista. Sen lisäksi, että olen taas ihan kaikessa hiljaisuudessa pulskistunut ihan järkyttävästi – olen myös unohtanut miten tärkeää on rentoutumisen lisäksi myös liikkua.

Halusi keventyä tai ei, liikunta edistää meidän jokaisen onnellisuus välittäjäaineita aivoissa ja en voi kuin taas ihmetellä itseäni siitä, että miten mä en ole painellut sinne lenkkipolulle aikaisemmin.

Rentoutumisen hallitsen selvästi, mutta tämä liikunta oli jäänyt vain pelkäksi etäiseksi ajatukseksi ja mulla oli varmaan alkuvuodesta pääkopassa kaikki mahdolliset välittäjäaineet ihan tukossa.

sUMUISESTA TAMMIKUUSTA KOHTI KEVÄTTÄ

En varsinaisesti koe, että olisin ollut masentunut, mutta mulla meni tammikuu jotenkin ihan sumussa. Musta tuntui etten jaksanut välillä mitään ylimääräistä ja joskus olin niin piipussa, etten viitsinyt käydä edes suihkussa mikä on aika ällöttävää kun ottaa huomioon että oon hoitoalalla kuitenkin.

En ollut väsynyt 24/7, vaan väsymys iski silleen pikku hiljaa ja välillä ihan yhtäkkiä. Arki tuntui välillä liian suorittamiselta. Muutuin taas äkäiseksi pirttihirmuksi joka ei osannut tehdä mitään muuta kuin valittaa joka asiasta. Kotonakin pölykerrokset vaan paksuuntui ja polyypit nenässä sen kun tärisi sitä niistäessä.

Toisinaan olin varma että herään seuraavana aamuna aikaisin, käyn lenkillä, siivoan ja muuta normaalia, mutta sitten kello herättikin vasta puolilta päivin ja äkkiä painelin vihdoinkin sinne suihkuun ja sitten mentiin taas töihin. Miniloma mökkimaisemissa piristi mutta ei selvästikkään riittänyt, vaan aika äkkiä alkoi perusarki taas nyppiä.

Sitten tuli helmikuu ja minä innostuin taas.

Ihmisen on hyvä innostua aina välillä jostain ja vaikka olen tämän todennut täällä blogissani jo monta kertaa, niin en voi olla korostamatta tätä asiaa nytkin. On hyvä olla oikeasti jotain siellä näkökentässä odottamassa tai tässä hetkessä. Jotain sellaista uuden tai miksipä ei vanhankin viehätystä arjessa. Se voi kiinnostaa, motivoida, viehättää ja kehittää. Se innostaa yksinkertaisesti.

Vaikka aikaisemmin totesinkin, että arjen onni on joskus yksinkertaista, on se silti hyvin monimutkainen paletti useimmiten. Hetkittäistä onnellisuutta saadaan joskus yksinkertaisista asioista ja voimaantumiseen ei aina tarvita paljoa. Perusasiat voivat olla kunnossa ja silti päällimmäinen tunne on onneton. Siksikin on hyvä innostua, olla jonkin sellaisen asian äärellä josta tuntee olonsa onnelliseksi kaurapuuron värisessä arjessaan.

Tänään olen innostunut pitkästä aikaa taas liikunnasta. Hävettää miten vähän meidän villapöksyt on päässyt purkamaan energiaansa lenkkipolulla, mutta nyt asiaan tulee muutos.

Suosittelen lämpimästi jokaista joka tuntee olonsa väsyneeksi, kiukkuiseksi ja laiskaksi, että painele sinne ulos. Nauti aurinkoisesta kevättalven säästä, hengästy ulkona, huilaa välillä, katso ympärillesi ja jatka taas matkaa.

Usko pois, se olo mikä lyhyestäkin lenkistä tulee on hyvä ja  en ihmettele yhtään sitä että oltiin siskolikan kanssa joskus ihan koukussa kymppikilsan lenkkeihin.

Antakaa liikkunnan buustata teidän onnellisuus välittäjäaineita ja olkaa jostakin innostuneita siis.

Kun innostuu jostain, alkaa nähdä myös muita hyviä juttuja ympärillään enemmän

Reippailun lisäksi olen tänään innostunut vihannes ja hedelmäsmoothieista, kebabsalaatista, väreistä, suoratoisto sarjoista, Instagramin algoritmista, mun yksityisestä Instagram tilistä, tulppaaneista, Marimekosta, ensi kesästä, tulevasta talvilomasta, yhdestä viinistä ja siitä että meillä taisi tosiaan tulla kevättalvi tänä vuonna kuukauden etuajassa.

Lumet on jo muutamasta kohtaa katolta tullut alas ja ulkona on puudelin kestävät hankiaiset. Mun arki hymyilee jälleen. Ja siinä on teille viikonlopun kebabsalaatti. Pahoittelut perunalla kuvaamisesta. Mukavaa viikonvaihdetta kaikille.

Lisää arjen hyvinvoinnista?

Kun Marimekko voimaannuttaa

Vilpittömällä on helpompaa

Myyräkuume tuli kylään

 

Myyräkuume tuli tosiaan kylään, kun puoliso kuusi päivää sitten ihmetteli miten kaikki paikat onkaan niin kipeänä, ilman että mitään fyysistä rääkkiä oli takana.

Seuraavana aamuna kuume kohosi 39 asteeseen mikä on iso juttu perinteisestä miesflunssasta jo heikkoon kuntoon menevälle.

Mun suunnitelmat kotipaikan suhteen meni vähän pieleen, mutta vietettiinpähän erilainen itsenäispyyspäivä ikinä puolison kanssa kotona kera koirien.

Mistä tunnistaa myyräkuumeen?

Lääkäri toteaa tietenkin sen labrakokeiden ja oireiden perusteella.

Tartunta tulee sellaisesta paikasta jossa virusta levittävä myyrä on tehnyt tarpeensa, esim.  puuliiteri. Taudin itämisaika tartunnasta on noin 2-3 viikkoa.

Puolisolla alkoi sellainen joka paikan särky ennen kuumetta, vähän niinkuin olisi jossain salilla vetänyt tiukan treenin edeltävänä päivänä.

Sitten nousi kuume korkeaksi, ilman hengitysoireita.  Alkoi päähän ja silmiin koskea joka paikan lisäksi.

Särkyjen jälkeen alkoi tulla pahoinvointia. Mies ei oo vieläkään pystynyt syömään mitään kunnollista koska oksentaa kaiken ulos.

Oksenteluvaiheessa me lähdettiin lääkäriin.

Mitään rokotetta tai lääkehoitoahan tähän tautiin ei ole. Täytyy vain pitää huoli että juo riittävästi nesteitä että munuaiset pelaa ja levättävä.

Jännityksellä jäin odottamaan tarttuukohan tämä tauti minuun? Toisaalta jos se kummassakin kävisi, ei tarvitsisi sitä enää koskaan stressata koska myyräkuume ei tartu toista kertaa.

Kotona on tullut laiskoteltua niin paljon että hävettää ja nyt on arkeen paluun aika. Motivaatio vielä täys nolla, mutta tiedän että se nousee siinä päivän mittaan kun saa tehdä sitä mistä tykkää. Leppoisaa sunnuntaita kaikille!