Hae
Chandelierhome

Miten paljon ilkeyttä täytyy sietää?

Kuva: Sirpa Kananen

Jostain syystä olen elämäni aikana saanut yllättävän paljon ilkeyttä niskaani, ilman että olisin sitä ansainnut. Olen joskus myös itse oikeasti ilkeä ihminen ja tekojani ei oikeuta tuolloin mikään.

Veikkaan että olen vähän sitä ihmistyyppiä, josta joko tykkää tai ei ja ihmiset jotka ovat olleet minulle ilman oikeuttavaa syytä ilkeitä, ovat yksinkertaisesti perseestä. Sellaiset ihmiset karistetaan elämästä hus helvettiin äkkiä, koska mahdollisuus myrkyttyä on liian suuri ja minun ei tarvitse sietää sellaisia ihmisiä elämässäni. Eiku.

En oikeasti heitä ilkeitä ihmisiä roskakoriin noin vain, koska elämä ei yksinkertaisesti toimi aina niin, että kun joku sanoo sinulle ilkeästi, se ihminen unohdetaan ja jätetään taakse. V-mäinen ihminen voi tulla vastaan läheltä, omasta tai puolison suvusta, työpaikalta tai vaikka naapuri.  Oma rakas ystävä voi olla joskus ilkeä ja aukoa päätään, koska ei muutakaan osaa kun voi huonosti.

Miten paljon ilkeyttä täytyy sietää ja kuinka monta poltettua siltaa on valmis taakseen jättämään että saisi elää elämää ilman mielipahaa muista?

tARVITSEEKO ILKEYTTÄ EDES SIETÄÄ? mILLOIN TÄYTYY MUKA?

En voi sietää ajatusmaailmaa että viisas vain vaikenee ja kaikenlainen myrkky on otettava vastaan jos haluaa välttyä hankaluuksilta esimerkiksi työelämässä. Kiusaamisesta puhutaan nykyään myös henkisenä väkivaltana eikä suotta. Se jättää todella syvät arvet ihmiseen ja sen voi ymmärtää todellisuudessa vain sellainen joka on sitä myös itse kokenut.

Näin vuosien jälkeenkin sitä joskus huomaa ettei vieläkään ole täysin antanut anteeksi toiselle, vaikka haluaisi jo.

Sanon siis, että toistuvaa ilkeyttä ja kiusaamista ei tarvitse koskaan millään tavalla sietää ja se joka muuta puhuu niin ei tiedä mistä puhuu. Se ihminen ei ymmärrä. Melkein meidän kaikkien on pakko käydä töissä ja jokaisella tulisi olla oikeus tehdä sitä ilman henkistä väkivaltaa.

Työn ulkopuolella on helpompi deletoida pahoja ihmisiä elämästään pois koska se ei ole yleensä elannosta kiinni.

KUVA: Sirpa Kananen

Kun puhutaan ihmisistä arjessa ja lähipiirissä, ajattelin aiheesta aikaisemmin ehkä hitusen mustavalkoisesti.

Koin joskus yksinkertaisesti niin, että minun ei tarvitse pitää sellaisia ihmisiä elämässäni jotka ärsyttävät minua, ovat paljastaneet miten ilkeitä osaavat olla ja en vain tykkää heistä. Joskus on kuitenkin kaikkien yhteinen etu, että välit pidetään sitten vaikka viileinä enemmin kuin katkenneina ja se on ihan fine. Ajan kanssa olen alkanut pitämään näistä ihmisistä hieman enemmän ja miten raskasta se ympärillä oleville olisi jos muutama tyyppi olisi jatkuvasti sukset ristissä.

Ilkeän ystävän kohdatessani herkästi herkistyn, koska se tuntuu viiltävältä kun rakas ihminen toimii niin. En kuitenkaan ole ollut sen parempi ihminen itsekkään, kun enemmin sitten jupisen ja sätin ystävääni selän takana kuin kysyisin suoraan miksi hän toimii niin?

Luojan kiitos, ei äkäisiä ystäviä ole kovinkaan usein sattunut vastaan. Olisi hyvä jos saisin jotenkin nostettua seuraavalla kerralla kissan pöydälle sen sijaan että päivittelisin asiaa vain muille ystäville. Ilkeällä tuulella olevan ystävän kohdatessani en missään nimessä jätä häntä taakseni helposti. Se olisi todella julmaa, koska se on todennäköisesti vain väliaikaista. Ihmisiä täytyy myös ymmärtää.

” Kaikki on niin tapauskohtaista ja ystäväni muuttuessa raskaaksi persoonaksi, voisin kysyä itseltäni:

mITEN PITKÄÄN TOIVON YSTÄVIENI YMMÄRTÄVÄN MINUA, KUN MULLA MENEE HUONOSTI? ”

Ilkeyttä elämässä ei tarvitse siis aina sietää. Mutta joskus se on nieltävä jos haluaa pitää ihmisiä ympärillään ja kun mietit asiaa, et aina ehkä itsekkään ole se paras mahdollinen versio itsestäsi? Uskon, että kaikella on jollain tapaa aina tarkoituksena ja joskus on vain tarkoitettu niin ettet saanutkaan pitää sitä ihmistä elämässäsi vaikka tahdoit niin.

Näin viikonlopun kunniaksi kehottaisin jokaisia olemaan vähemmän v-mäisiä, ymmärtämään enemmän ja nauttimaan leppoisasta illasta. Palataan!

Haaveita mitkä eivät toteudu

Minulla on ollut paljon haaveita, jotka eivät ole toteutuneet.

Ei ollut näin jälkikäteen ajateltuna muuten mikään maailman paras idea lipittää viiniä niin paljon ystävättären kanssa tuossa toissa päivänä extempore, vaikka ilta oli kyllä yksi maailman parhaista. Se väsymys ja toimintakyvyn lamaantuminen, pöhötys ja kaikki muu ällö mikä tulee krapulan mukana ei nappaa. Ja nyt taas muistan miksi oon tykännyt vetää viiniä silleen nätisti oikeasti enkä kaksin käsin.

Mutta sanotaan näin, että joskus kunnon nollaaminen tuntuu hyvälle oli se sitten useampi lasi viiniä tai 10km lenkki.  Tuntuu hyvälle olla kotona tekemättä yhtään mitään järkevää. Ajatukset hieman karkasivat alkuperäisestä aiheesta, mutta se pysähtynyt olotila ehkä jollain tavalla liittyy myös tämän kertaiseen pohdiskeluun elämässä ylipäätään. (Ensi vapailla todellakin sitten painelen sinne hiihtämään)

ajatuksia Joita et osaa pukea sanoiksi , sellaisia joita et tiennyt edes olevan

Noin vuosi sitten haaveilin uusista uravalinnoista ja vähän muistakin asioista. Monikaan niistä haaveista ei toteutunut ja näin jälkikäteen ajateltuna minusta tuntuu  ei niitä ihan 100% ajateltukaan.  Minulla on ollut elämäni aikana lukuisia haaveita joista murto osa on vain toteutunut ja näin jälkikäteen ajateltuna voisin sanoa senkin että harmittaisi moni asia, mutta oikeasti minua harmittaa vain se etten kouluttautunut aikoinaan enemmän. En silti muuttaisi mitään, koska olen vakuuttunut siitä että jos historiaa menee sörkkimään voi tapahtua hirveitä ihan niin kuin niissä elokuvissakin joissa joku muuttaa menneisyyttä niin on kymmenien tulevaisuus jo pilalla.

Tiedän että näin nuorena varsinkin kannattaisi vielä opiskella, mutta mitäs tehdä silloin kun työ mikä saattaisi kiinnostaa on sellainen jota ei itsekkään vielä osaa tarkaksi sanoa? Sellaista johon liittyy luovuus, auttaminen, eläimet, elämä ylipäätään, tekniikka, kirjoittaminen, kulttuurit, tarkkaileminen, harmonia, mutta silti paineen alla työskentely, erilaisuus, tapahtumat, viisaus ja visuaalisuus. Otappa siitä selvää mitä tarkoitan? Myös asuntovelkaisena ei lähdetä nuin vain käyhäksi opiskelijaksi enää.

En ole koskaan vaipunut synkkyyteen liian pitkäksi aikaa, vaikka jokin unelmistani olisi  hajonnut. Sillä toivossa on ihmisen hyvä elää ja aina mahtuu päivään myös pieni pala haaveilua. Se saa ihmisen pysymään innostuneena aina välillä jostain ja näin vuoden vaihtumisen jälkeen, on nämä asiat taas mielen sopukoilla selvästi pinnassa. Unet väläyttävät niitä haaveita esille joita et edes tiennyt haikailevasi. Ehkä niistäkin jokin joskus toteutuu.

Ainiin, täytyy mainita tietenkin muutama toteutunut haave viime vuodelta: Sain vakituisen työpaikan unelmatyöpaikastani joka paljastuikin myöhemmin ettei se olekkaan ehkä se unelma ja saatiin toinen villakoira. Se on aivan ihana. Nyt hyvää yötä kaikille!

Kuvat: Sirpa Kananen