Hae
Chandelierhome

Miten paljon ilkeyttä täytyy sietää?

Kuva: Sirpa Kananen

Jostain syystä olen elämäni aikana saanut yllättävän paljon ilkeyttä niskaani, ilman että olisin sitä ansainnut. Olen joskus myös itse oikeasti ilkeä ihminen ja tekojani ei oikeuta tuolloin mikään.

Veikkaan että olen vähän sitä ihmistyyppiä, josta joko tykkää tai ei ja ihmiset jotka ovat olleet minulle ilman oikeuttavaa syytä ilkeitä, ovat yksinkertaisesti perseestä. Sellaiset ihmiset karistetaan elämästä hus helvettiin äkkiä, koska mahdollisuus myrkyttyä on liian suuri ja minun ei tarvitse sietää sellaisia ihmisiä elämässäni. Eiku.

En oikeasti heitä ilkeitä ihmisiä roskakoriin noin vain, koska elämä ei yksinkertaisesti toimi aina niin, että kun joku sanoo sinulle ilkeästi, se ihminen unohdetaan ja jätetään taakse. V-mäinen ihminen voi tulla vastaan läheltä, omasta tai puolison suvusta, työpaikalta tai vaikka naapuri.  Oma rakas ystävä voi olla joskus ilkeä ja aukoa päätään, koska ei muutakaan osaa kun voi huonosti.

Miten paljon ilkeyttä täytyy sietää ja kuinka monta poltettua siltaa on valmis taakseen jättämään että saisi elää elämää ilman mielipahaa muista?

tARVITSEEKO ILKEYTTÄ EDES SIETÄÄ? mILLOIN TÄYTYY MUKA?

En voi sietää ajatusmaailmaa että viisas vain vaikenee ja kaikenlainen myrkky on otettava vastaan jos haluaa välttyä hankaluuksilta esimerkiksi työelämässä. Kiusaamisesta puhutaan nykyään myös henkisenä väkivaltana eikä suotta. Se jättää todella syvät arvet ihmiseen ja sen voi ymmärtää todellisuudessa vain sellainen joka on sitä myös itse kokenut.

Näin vuosien jälkeenkin sitä joskus huomaa ettei vieläkään ole täysin antanut anteeksi toiselle, vaikka haluaisi jo.

Sanon siis, että toistuvaa ilkeyttä ja kiusaamista ei tarvitse koskaan millään tavalla sietää ja se joka muuta puhuu niin ei tiedä mistä puhuu. Se ihminen ei ymmärrä. Melkein meidän kaikkien on pakko käydä töissä ja jokaisella tulisi olla oikeus tehdä sitä ilman henkistä väkivaltaa.

Työn ulkopuolella on helpompi deletoida pahoja ihmisiä elämästään pois koska se ei ole yleensä elannosta kiinni.

KUVA: Sirpa Kananen

Kun puhutaan ihmisistä arjessa ja lähipiirissä, ajattelin aiheesta aikaisemmin ehkä hitusen mustavalkoisesti.

Koin joskus yksinkertaisesti niin, että minun ei tarvitse pitää sellaisia ihmisiä elämässäni jotka ärsyttävät minua, ovat paljastaneet miten ilkeitä osaavat olla ja en vain tykkää heistä. Joskus on kuitenkin kaikkien yhteinen etu, että välit pidetään sitten vaikka viileinä enemmin kuin katkenneina ja se on ihan fine. Ajan kanssa olen alkanut pitämään näistä ihmisistä hieman enemmän ja miten raskasta se ympärillä oleville olisi jos muutama tyyppi olisi jatkuvasti sukset ristissä.

Ilkeän ystävän kohdatessani herkästi herkistyn, koska se tuntuu viiltävältä kun rakas ihminen toimii niin. En kuitenkaan ole ollut sen parempi ihminen itsekkään, kun enemmin sitten jupisen ja sätin ystävääni selän takana kuin kysyisin suoraan miksi hän toimii niin?

Luojan kiitos, ei äkäisiä ystäviä ole kovinkaan usein sattunut vastaan. Olisi hyvä jos saisin jotenkin nostettua seuraavalla kerralla kissan pöydälle sen sijaan että päivittelisin asiaa vain muille ystäville. Ilkeällä tuulella olevan ystävän kohdatessani en missään nimessä jätä häntä taakseni helposti. Se olisi todella julmaa, koska se on todennäköisesti vain väliaikaista. Ihmisiä täytyy myös ymmärtää.

” Kaikki on niin tapauskohtaista ja ystäväni muuttuessa raskaaksi persoonaksi, voisin kysyä itseltäni:

mITEN PITKÄÄN TOIVON YSTÄVIENI YMMÄRTÄVÄN MINUA, KUN MULLA MENEE HUONOSTI? ”

Ilkeyttä elämässä ei tarvitse siis aina sietää. Mutta joskus se on nieltävä jos haluaa pitää ihmisiä ympärillään ja kun mietit asiaa, et aina ehkä itsekkään ole se paras mahdollinen versio itsestäsi? Uskon, että kaikella on jollain tapaa aina tarkoituksena ja joskus on vain tarkoitettu niin ettet saanutkaan pitää sitä ihmistä elämässäsi vaikka tahdoit niin.

Näin viikonlopun kunniaksi kehottaisin jokaisia olemaan vähemmän v-mäisiä, ymmärtämään enemmän ja nauttimaan leppoisasta illasta. Palataan!

Ilmastonmuutos | 7 x hyvää tekoa mualimalle

Ilmastokriisi. Ilmastonmuutos. En ole oikein osannut purkaa ajatuksiani sanoiksi täällä. Tuntuu todella vaikealta kirjoittaa aiheesta joka ei todellakaan ole ollut itselleni itsestäänselvyys ja rahaa on tullut tuhlattua turhaan shoppailuun enemmän kuin kehtaa myöntää. Autolla ajellaan päivittäin ja käytetään sitä työkaluna myös töissä ja kompostori on pelkkä etäinen ajatus sen vaikeuden vuoksi.

Sitä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä herätä tekemään se muutos ilmaston vuoksi, kuten moni onneksi onkin sen todennut ja ajattelin että nyt on aika kertoa mun konkreettiset teot. Olen huono pitämään lupauksia, joten luettelen sellaiset joita olen jo jonkin aikaa oikeasti tehnyt ( paitsi muovijätteen viemistä kaupunkiin kierrätykseen olen tehnyt vasta yhdesti ) ilmastonmuutoksen vuoksi ja myös hyvänä tekona itselleni ainakin osittain. Voihan täysien koneiden tyhjennyksen ottaa jumppana itselleen myös?

Kuten huomaa, en lupaa kuuta taivaalta vaan nämä on ihan  hyviä, pieniä tekoja yhdeltä ihmiseltä ja voi kun kaikki tajuaisivat sen että muutokseen tarvitaan meitä kaikkia. Vaikka ne teot olisi pieniä.

Täydet koneet

Tää on aika helppo ja muutenkin yleensä oon pessy vain täysiä koneellisia, mutta… Joskus sorrun pesemään vain esim. töihin menevät kamppeet ja siihen tuli nyt muutosta.

Vähennä tupakointia

Sen lisäksi että mä säästän satasia kuukaudessa, tämä on isoin asia tällä hetkellä mitä voin tehdä omalle terveydelleni. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun savuttomuutta kokeillaan, mutta ehkä se etten kiellä sitä kokonaan olisi tällä kertaa se ratkaisu? Päivä kerrallaan, mutta en nyt liian helposti anna periksi kuitenkaan. Pääasia ettei sitä pala päivässä askillista.

Kasvisruokaa enemmän

Tämän olen aika hyvin jo sisäistänyt näin parin kk ajan. En siis ole mikään himo lihansyöjä koskaan ollut, mutta ihan pelkästään kasvispohjaisia ruokia on harvemmin tullut tehtyä. Nykyään ne ovat automaattinen osa viikottaista ruokailua. Joskus jopa päivittäistä. Leivän päälle harvoin laitan enää lihaa ollenkaan.  Maito on vaihdettu kaurajuomaan jo varmaan puoli vuotta sitten ainakin kahvissa, Juustosta en kuitenkaan luovu.

Harkitse vieläkin enemmän

Tällä säästää jo paljon näin entisenä himoshoppailijana. Harkitsemisen tärkeyttä ei voi vähätellä ja asioiden priorisointi on auttanut myös itselläni tosi paljon.

Kierrätä

Vaatteet ja kaiken tavaran olen kierrättänyt aika hyvin yleensä, mutta roskien suhteen kierrätys on ollu pelkkä etäinen ajatus ja se oikeasti hävettää.  Toimiin on onneksi ryhdytty ja nyt jatkossa kiikutan kiltisti autolla muovijätteet sinne minne kuuluu.

Vältä lentämistä

En muutenkaan haikaile kauemmaksi, joten tää on aika helppo toteuttaa. Mutta lentäminen Suomen sisällä on silti joskus käynyt mielessä, mutta nykyään ihan ehdoton nounou.

Skippaa shampoopesu kerran viikossa

Oon kokeillut jo jonkin aikaa jättää välistä kerran viikossa shampoolla lätryyn ja pesen hiukset vaan pelkällä vedellä suihkussa. Tässä säästyy rahaa, päänahkaa ja vettä.

Leppoisaa päivää kaikille!