Hae
Chandelierhome

Hiiriä vintillä

Hiiret vintillä ovat olleet tämän talven riesa.

Muista talvista minulle on jäänyt erityisesti mieleen se loputon lumen määrä, niiden lappaminen ja ne lukuisat penkkaan kiinni jäämiset Opelilla. Ei ollut erityisesti vaivaa hiiristä, toista se on nyt. Mutta on tämä talvi ollut muuten todella kaunis, kun tuota aurinkoa on piisannut.

Mua säälittää ja hirvittää. Mä inhoan ja pelkään niitä pieniä pikku piruja, mutta toisaalta mun sydämmeni särkyy kun niiden tehokkain häätö on räpsytys. Pienet surkeat.

Se on ihan kammottavan kuuloista, kun keittiössä katonrajassa kuuluu pienien kynsien rapina ja laukka.  Me mahduttaisiin muuten saman katon alle kaikki, jos vaan tietäisin ettei ne koskisi sähköjohtoihin ikinä.

Sähköstä puheen ollen, me kilpailutettiin vihdoinkin meidän sähkö. Miksi siinä menikin niin pitkään? Kyllä perus duunarille kelpaa kaikenlaiset säästöt. Kilpailuttamisen lisäksi alettiin kiinnittämään entistä enemmän huomiota sähkön käyttöön, on se niin sika kallista.

Mulle saattoi muuten tulla tämä maaliskuu hieman kalliiksi, kun pidin palkatonta talviloman muodossa, mutta oli se sen arvoista. Oli niin erikoinen viikko. Tuli sen jälkeen tunne, että olen kuin uudesti syntynyt. Se on varmaan se hyvän loman merkki jonka lisäksi mä myös valaistuin elämässä yhden oivalluksen verran taas.

Valaisimista ihan yksi pieni juttu, olen pohtinut minkälaiset tulisi meidän wc:hen? Epäsuoraa ainakin. Ei enää kattoplafondit miellytä. Niin kuin ei todella vaaleat pinnatkaan enää. Olen alkanut kaipaamaan ympärilleni taas tummempia pintoja, mutta näistä lisää sitten myöhemmin.

Mutta nämä Marimekon kupit miellyttävät minua edelleen. Ne ovat mun lempparimukit jotka voimaannuttavat minua ja päiväkahvi maistuu näistä erityisen hyvälle. Lomasta ja näistä pitkistä vapaapäivistä on jäänyt erityisesti mieleen kiireettömät aamut ja päiväkahvit.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille ja kyllä, hävisin sen herkkuhaasteen, mut kaks kuukautta jaksoin olla ilman herkkuja ja oon aika ylpee jo siitä.

Kuva minusta: Sirpa Kananen

4 x merkkiä lähestyvästä keväästä

Kevättä kohti. Tai oikeastaan aurinkoisten, plussa-aste päivien inspiroimaa tekstiä männä viikolta, koska nyt tuolla ulkona ei todellakaan ole mikään kevät, vaan ilmassa leijailee lumihiutaleet ja jäätävä tuuli.

Kevättä kohti kuitenkin mennään niin Ikean ja H & M kuvastoissa, kuin myös täällä Pohjois-Savossa.

valoa kansalle

Ihan konkreettisestihhan päivät ovat pidentyneet ihan hulluna. Ulkoilemaan pystyy helposti vielä kuuden aikaankin täällä maalla, missä eivät katuvalot valaise tietä.

Auringonvalo on myös armoton ja se näyttää kotona taas sen miten sotkuisia nurkat onkaan, vaikka vastahan mä siivosin?

Valon tuoma energia näkyy ja sen voit bongata hyväntuulisesta naisesta, lisääntyneestä ulkoilusta, niistä pölyisistä nurkista ja valokuvauksesta. Se piristää ihan huikeasti, vaikka matalapainettakin välillä on.

Hempeitä sävyjä

Tutut, vaaleanpunaisen eri sävyt viehättävät taas ja tänä vuonna minua niiden lisäksi ihastuttaa myös vihreä erityisesti. Kotiin tekisi hankkia jos sun minkälaista viherkasvia, mutta ehkä tällä kertaa opiskelisin aihetta hieman etukäteen, ettei vaan tulis taas pettymyksiä ja epäonnistumisia. En pärjää edelleenkään kasvien kanssa.

Viehättävästä vihreästä hyvä esimerkki on tämä Marimekon Kaalimetsä jonka nimi jo pelkästään vaikutti mun ostopäätökseen. Valloittava! Toinen vihreä tyyny on hankittu Jyskistä.

elämä on ulkona, kaipaan ihanaa selkeyttä

Joulun jälkeen kotona  näkyi sisustuksessa ihana selkeys.

Kun mennään kevättä  ja kesää kohden, alkaa elämä pyöriä enemmän ulkona ja haluan että siivoamiseen menee mahdollisimman vähän aikaa.

Kaipaan kesällä vieläkin enemmän riisuttua laskutilaa senkin päällä ja minua viehättää yksinkertainen, mahdollisimman siisti ja raikas koti ympärillä.

Syksyisin mieleni taas halajaa käpertymistä sohvan nurkkaan, torkkupeiton alle ja ilmassa tuoksuu kynttilät. Syksyn sisustaminen on mausteisempaa ja siinä on enemmän syvyyttä. Tarvitaan lisää tekstiileitä ja somisteita, kun kerta ollaan rakentamassa pesää.

Kesäkeittiö vihdoinkin?

Mullahan on aina tämä tyyli, että hyvissä ajoin julistetaan ilmoille tulevan kesän to-do listat.

Suunnitelmissa on tehdä paljon ja vaikka mitä, mutta käytännössä  mä sitten löhöän aurinkotuolissa kaiken vapaa-ajan ja oon menossa kaikkialla muulla kuin puutarhatöissä. Viime kesä oli siinä suhteessa poikkeus: mä en tuntenut tästä edes huonoa omaatuntoa. Oli se sen verran lämmin, ihana ja erikoinen kesä.

Vilpittömästi toivon, että tänä vuonna oltaisiin reippaampia ja olisi ihan huippua vihdoinkin saada se kesäkeittiö.

Kauniimpi pihamaa houkuttelee ajatuksena myös ja en kaipaa mitään suurta, vaan vähän skarpimpaa tonttia. Joten ehkä vihdoinkin? Joko siellä on kevään merkit ilmassa?